muusa

laulu tuli pyytämättä

näin tien luoksesi,
pakenin

kun soitto syntyy

siemen itää kuin aurinko,

versoo syvyyksistä
valmiina tunkeutumaan
tuo valolasti

läpi jään ja kiven

se tekee matkansa

alkusumusta

I

valonpurkaus, kevätmalja
parvekkeen yönsylin turva
lepää rauhaan, virtaa
rakastajaa vasten

II

hämärässä ammuttu nuoli pureutui sydänlihaani,
sai hämmennyksiin ja huumasi,
piirsi ilmaan onnen haamun
ja pääni sisään unelman

tuskin tajusin mitä tapahtui:
kuolin vain ja synnyin,
olit mielessäni
ja kipinä sydämessä

kun polkujemme risteyksessä
tunsit tultemme poltteen,
nytkö vain ohikulkeneen unen
taakse jääneen? sammuneen?

III

Cupido hullu siivekäs,
missä olet näin pitkään piileksinyt?

Cupido mitä meinaat,
mikä sai tarttumaan jouseesi ja
lävistämään viattoman sydämeni?
(alea iacta est)

Cupido miksi
olet täyttänyt hauraan laivan
kauneuden heliumilla?

IV

seilaan kuun kanssa
pilvien pinnalla
kevyenraskaana unesta
ja toivomuksista tähtien rannalla

seilaan yön
vaikka olen jo kertaalleen pudonnut
ja sydänkin
tuhansiksi sirpaleiksi murtunut

ilman painavaa kyyneltä
surun merestä en minäkään selviä
ellen hulluuteen tarpeeksi luota
ja kaiken harteille nouse vielä

siksi sirpaleita tähyän
ja poimin tähän maljaan
jossa roihuun sydämeni sytytän
jos sulta uuden saan kipinän

muisto

aamun vankeja:
sarastukseen sidottuja
kauniita lapsia
ja
katajan tuoksu, kirpeä ilma
ankkalampi jäässä

kuuset kuiskaavat
totuuksia

huuruinen hengitys
pitkät varjot