laakso

pää tyynyyn päätyneenä
laskeutuneena laaksoon
huimilta huipuilta
kotkan kotomailta

kuulen kuinka
rakkauden rajaviiva
erottaa eri ihmiset
toinen toisistaan

joki jakaa
kaupungin kahtia

valo vastassa
ikkunassa, ikuisena
herkkänä hetkestä
häviävästä

majassani maaten
tunnen tuon, tulen:
kohta kujia kulkien
huudan, huhuilen

sillat sitovat
yksinäiset yhteen
jokeen joutuneet
virta vie

chapter 24

A movement is accomplished in six stages
And the seventh brings return.
The seven is the number of the young light
It forms when darkness is increased by one.
Change returns success
Going and coming without error.
Action brings good fortune.
Sunset.

The time is with the month of winter solstice
When the change is due to come.
Thunder in the other course of heaven.
Things cannot be destroyed once and for all.
Change returns success
Going and coming without error.
Action brings good fortune.
Sunset, sunrise.

A movement is accomplished in six stages
And the seventh brings return.
The seven is the number of the young light
It forms when darkness is increased by one.
Change returns success
Going and coming without error.
Action brings good fortune.
Sunset, sunrise.

(i ching)

kuolemia

tänään näin jäniksen
makaamassa nurmella,
se haukkoi henkeään
ja räpsäytti kosteita silmiään.

se ei lähtenyt pakoon
eikä juonut vettä,
mutta näytti tykkäävän
kun kaadoin sen otsalle
viilentävää...

kurja helle,
väsynyt jänisrouva.

puoli tuntia myöhemmin
jänis oli kuollut.

illalla kuulin
syd barrettkin vaihtanut hiippakuntaa
7.7. kuudenkymmenen iässä.

mentiin juomaan malja
neroudelle ja löytöretkille,
joista voi iäti ammentaa.

nuku hyvin, pink.

ajopuu

rantojen väliä
virrassa sielu

tänään sinut kuorin
lapsenuskostasi,
näytän sinulle sokeuteni:

todellisuus
on pahan kuva,
virhe.

rakkaus on vain keino säilyä.

tämä rantaviiva
on öljytty,
toivo on saastaista vettä.

haaveilu on hulluutta.

laivat ovat unta.

siirto

tanssivat
tanssivat valssia
valon haamut

avaat ikkunan
suvi-illan unien tulla

yksinäisen lokin lauluun
ja punaisen tähden roihuun,
luoteeseen

tanssivat
tanssivat valssia
yön portilla

avaruuden ympärillä
päivän peilit kääntyvät sisään
ja avaimet

niin ajautui luoksesi
aaltojen ajamana valonsiltaa pitkin
pimeän aavistus
joka puhui

laivat

IV

kannella
suolainen tuuli
alla syvyydet,
aika, yö


III

liikumme tuntemattomaan
ja sen yli

kartat loppuvat tähän
olen tyhjä, nälkäinen


II

tunsin sinut
niinkuin tunsin hymysi kielen
ja musiikin jonka soit
suven huumaavaan iltaan
kuin tatuoinnin

olit monta
ja sisarista toinen:
jonkun jumalan lähettämä
valonsäde, siemen

mielen mereni puhdistava
alkusointu

ja samalla muisto tulevasta,
olevasta, alkavasta

matkasta,
huomiskätköstä
unohtuneella saarella


I

voiko köydet irrota
tästä satamasta?

voinko lipua näitä laineita, nostaa purjeet
ja suunnata merelle, kohti vapaata maata?

vai onko uni laivoista valhetta?

toinen

haluat tehdä viisaasti
ja tahtoa yli halun

haluat alkaa vapaasti
ja etsiä paremman alun

haluat kantaa itsesi
tai löytää hyvän kantajan

haluat antaa kätesi
jos löydät sille ottajan

kuvastin

kuvittelin sinut
sillä ihminen on hullu
ja näkee kaiken
heijasteina

rasahdin läpi
uskontoni pohjan
(niin kuin tämä
olisi ensimmäinen kerta)

ja vieläkin raajat köytetty
sokeaan toiveeseen
huulet painautuneet
rikkilyötyyn peiliin

suruni ei ole suruasi
onneni ei ole onneasi

sanani ovat omillaan
vaikket ota niitä vastaan