alkuyö

täällä tunnit putoavat pisaroina,
päivät pilvinä ajelehtii

yli huomistoiveen
ja sarastavan syksyn,
saaren hiljaisuuden.

kauempana merellä taivas
jylisee, kohta ylleni käyden,
sähkönpurkausten mahti,
planeetan alkuyö.

aisti

teet maailman,
liljanvalkoisen unen:
polut ja pilvet ja salamat,
kasteen ja ajan ja veren
ja puhtaat tuulet.

päivä

herääminen
kestää tunteja
ja sittenkin torkku-unelmat
täyttävät nämä leppeät tuulet.

haluan sillan
kirkkaaseen iltaan
ja sinut haluan.

päivä on perhosten alue,
muurit ovat korkeat kiivettäviksi,
ja voitko kuvitella:
kuumailmapalloni karkasi taivaalle!

ja ovet,
eivät ne ole lukossa
mutta niiden avaaminen
vaatii viisautta, löytäminen harhailua
ja etsiminen vahvaa virtaa.

näen tähdenvalosi
savunharmauden läpi.

päiväunet ovat tunkkaisia täällä;
odota, kun pääsen vapaaksi,
astun yön läpi
huomiseen.

elorenkaita

vuosi sitten
istuin kalliollani
ja seurasin mieltäni
valoon ja varjoihin
vapaalla maalla.

kaksi vuotta sitten
kohtasin kauneimman lauluni
ja antauduin
tähän syvään virtaan.

kolme vuotta sitten
valitsin tien jota kuljen.
tyhjän ja yksinäisen.

tänään
elokuun portilla
tahdon uurtaa
elorenkaan kanssasi.

sunnuntai

cumulus-laivat
sinisellä merellä,
kuuma puutarha
kukkii musiikkia

varjot vaeltavat
ja loputtomat punaiset drinkit...

uni on haikea, likainen
mutta kaunis

taivas välähtää,
huomasitko?

pimeät ja hiljaiset
kulkevat näkymättömistä porteista
ja kaikki sekoittuu.

tyven

tuulet muuttavat suuntaa:
ilmaan jää tyhjyys

soudan luotasi unelmiini
kalpeiden aamujen karikossa
yritän vain selvitä, olla uppoamatta
edes hetken

olen solminut köyteni
kuviteltuun laivaan
seuraan onneani
seisahtanutta

aion löytää takaisin,
etsiä sinut läheltäni:
olet kätkeytynyt
nousevaan usvaan

tämä tyyneys
soi hiljaa