kuva

askel vain,
tartu käteeni

nopeasti
tai muutun tuhkaksi
ja tuhoudun.

olen kuva peilissäsi,
jälki unessasi,
en muuta.

odotukseen

surusta
ja tyhjyydestä,
poltetun tunteen
savussa

suunnistamme
halki hämmennyksen,
tuoksujen,
mereen kahlaten

vähässä valossa
toiveeseen nojaten,
toisemme tuntien
varoen

rakastamme
itsemme vaimentaen,
silmät sulkien,
odottaen.

ilma

loitonnut
unista,
sylissä tuulen.

maa makaa hiljaa,
sateessa uupunut
pisarain pieksemä
planeetta

ja kauempana,
vieraammilla radoilla
kuulen
äänesi lipuvan ohitseni
pehmeästi, hipaisten

kuiskaukseksi vaieten -
ja välillemme kasvaa
pimeää:

(näen sinut jo paremmin)

jo loitonnut unesta,
käsi kädessä tuulen.