elokuu

avoin polku
hiljaiseen
sateeseen verhottu
ystävä

yön puhe
kuuluu jo hyvin

vapaat sielut
käyvät tanssiin:
yhdymme
pilventakaisiin tähtiin

ja planeetat kääntyilevät
taivaankaarellaan.

varmasti
aamun kädet
ojentuvat kohti

löydät kaiken
tästä maailmasta
kun aika on kypsä

sinä

etsin, ajattelen:

kaikkialla
peilin sirpaleita,
olet niin monta:
satama, laiva,
seireeni,
saari.

ajelehdin
sinne ja tänne,
määrääni mietin.

kaikkialla välkyt
valon synnyttäjä
valtiatar

sinä, sinä
herätät minussa
nukkuvan valtiaan

oi
rakkauden houre
häilyväinen
nosta minut ylös.

palat

tänään taivas
on tumma ja
kyynelpainava

ja huone on hiljainen:

hetkessä
purimme paloiksi
tulevaisuuden

ja suljimme oven.

silti valoa
tallentuneena
muistikudokseen
melkein liikaa

taittuneena
taskun pohjalle

älä anna sen
muuttua pahaksi
korkeintaan
anna haihtua

sade huuhtelee ilman.

torni

vavahtelee maa
io

koobra liukuu kiviportaita
ylös torniin
salaisessa pimeydessä
selkärankaani pitkin

kämmenet koittavat
nähdä kylmän kiven,
tuulen ja meren

mutta pimeä on hiljaa
ja kuulen vain sen

jalkojeni välitse
luikertelee käärme
jähmetyn

avaimenreiästä
lankeaa valo