viilto

kuparinen

ykseyden ymmärrys

ja yksinäisyyden

tulkaa vain kaikki

mutta vain sinut haluan

tunne tuulen puhallus

ja kaikki veneet joita soudat

voit muuttaa ne yhdeksi

mikään ei minun maailmaani muuta

rikkinäisen valon kuvat

jotka tanssivat edessäni

miljoonan silmän lailla

jai guru deva om

avoimet korvani

odottavat kuiskaustasi

sumusta

tahdon selvyyden

ja haluan humaltua:

tahdon valaistua
ja haluan astua pimeään.

sinä olet kirkas

luen sinua

niin kuvittelen

tuskin tunnen sinua

olet kaukana

olet kirkas

ja merkitset mittaamatonta

polkua puutarhaan,

maailmaan

ota minut omaksesi

jos tahdot

merille

olen sokea

ja olen itsekäs

ja tulen pian hulluksi

koska rakastuin

ihan liian syvästi

jos olisin viisas

lähtisin merille

kohtaisin myrskyn

 tai mitä vain

kasvaisin kuorestani

löytäisin sinut

 ilman odotusta

mutta tässä kiemurtelen

koska haluan sinut

ja pelkään kuollakseni

että ikuisuus on huomisen kuvitelmaa

ja osani on eilisen tyhjyys

että olen sokea

ja itsekäs.

saaressa

näkymättömät,

herkät tuntosarvet värisevät

löytävät toisensa

rehellisyyden nimessä

ja hyvä niin

tältä elokuun kalliolta

aukeaa neitseellinen maisema

kun suhisevan tuulen kantama

festivaali on nukahtanut

heinäsirkkain nokturnoon

mökissä

he sytyttävät tulen

ja kietovat unensa yhteen.

syntymätön

äänesi kuljettaa untani

kohti vapaata maata

ja vastaan sinulle

 

tässä

tuntien ilmassa

väreilevää sähköä

viipeen poimuissa

tuulenvireilyä

on tuleva

minkä on tultava