perjantaina, syyskuuta 30, 2005

sumu


suru muuttui sumuksi
se piti minut sisällään
suojasi äärettömyydeltä
pehmensi pimeän

kuoleman siirrot
ja rajan välittömyys
kaikki tajuttavissa
hetkessä

sumun sisällä
ei ole pelkoa eikä epäilyä
kyyneltä ei tarvitse puristaa
ei ole vihaa lainkaan

kuoleman siirrot
ja rajan välittömyys
kaikki tajuttavissa

mikään hyvä ei katoa
jättämättä hyvyyttä jälkeensä

keskiviikkona, syyskuuta 28, 2005

kuoriminen

kuorin pois kuoret
mehuineen ja
myrkkyineen päivineen.

kuorin pois tahtoni:
kohtalon päivät
luovutan tulevaisuuteen

kuorin pois haluni:
suojaudun kiimaltani
viileään kärsivällisyyteen

kuorin odotukseni:
liekit syttykööt yöhön
kun ovat syttyäkseen

kuorin pois harhani:
en tahdo nojata uneen
enkä hulluuteen

kuorin mielikuvani:
opetan itseni uskomaan
miljoonaan mahdollisuuteen

kaipaukseni kuorin
lauluiksi, jotka
lasken laineille veteen.

:

miksi?

omenan syön joskus kuorineen,
appelsiinia en.

mitä on alla kaikkien kuorien?

zen-toivo ja vapaa maa, jossa
askelten valo lankeaa kulkijan eteen.


tiistaina, syyskuuta 27, 2005

laulustani

tämä on

tehty sua ajatellen
sydämestä, puusta ja vedestä
siksi uskallan
sen sulle otettavaksi antaa

valoon verhottu pimeä
huone josta äänetön kaipuu
pitkiä varjoja pitkin
luoksesi kulkeutuu

laulu vapaan maan rannalla;
merituuliin kääritty
lähtemisen unelma,
sen satamassa laiva

sanaton kysymys
pieni melodian aavistus
ulapalla
rauhattomien rytmien päällä


maanantaina, syyskuuta 12, 2005

uneen

rapisee hidas hiekka
portaat pudottavat
takaperin askelein
vajoten kuljen
riittävän kauas, verhot
heiluvat, ovet
aukeavat

(astu sisään)

asemalle
jossa oudot konnarit;
heidät tunnen kyllä
ja he tuntevat minut
ja kohta kaikki on hoidettu:
pahvinpalassa reikä kulmassa ja
juna savuaa, kiskot, pilli huutaa

pitkä käytävä, tässä
avoin ikkuna ja valaistu yö
vapaa maa

lauantaina, syyskuuta 10, 2005

tavoittamattomat?

lähellä
kuultava aavistus
enkelvalon kajo
unen piiri
haltian suru

läikähdys
yli toden reunan
unohdus
yli vuoren

puut ovat hopearunkoisia
kuinka ne hohtavat
ikuisina täällä
usvan hiipiessä
sormien välistä

kuultava uni
sen edessä syvä rotko
ei siltaa

torstaina, syyskuuta 01, 2005

syysvaloa

kirkkaus
aamusiiven suhahdus
herätti minut

sukelsin
viileään virtaan:
tänään se on kylmempi
kuin eilen, muttei aurinko
ole vielä kylmennyt
kokonaan

ei läheskään.

mutta päivää ei oikeastaan ole
on vain auringonnousu
ja auringonlasku
ja yö